Posliinieristeet ovat sähköjärjestelmän kriittinen ulkoinen eristyskomponentti, jotka vaikuttavat suoraan sähköverkon turvalliseen ja luotettavaan toimintaan, ja niiden on täytettävä tiukat sähkö-, mekaaniset ja ympäristövaatimukset. Eristystuotteet vastaavat ultra-korkean jännitteen (UHV) ja erittäin-korkean jännitteen (EHV) siirtolinjojen "liitoksia". Niiden suorituskyky vaikuttaa suoraan UHV- ja EHV-siirto- ja muunnosteknologioiden kannattavuuteen ja luotettavuuteen.
Sähköisen suorituskyvyn kannalta posliinieristeillä on oltava korkea eristyslujuus. UHV-sovelluksissa niiden on kestettävä yli 1000kV käyttöjännitteet ja yli 3000kV salamaimpulssijännitteet. Niiden pinnat on tyypillisesti suunniteltu markiisirakenteilla, jotka lisäävät ryömintäetäisyyttä, normaali ryömintäetäisyys on 20-35 mm/kV.
Mekaanisen suorituskyvyn kannalta posliinieristeillä on oltava korkea mekaaninen lujuus, jotta ne kestävät johtimien ja laitteiden painon ja kestävät erilaisia rasituksia käytön aikana. UHV-posliinieristeiden on kestettävä mekaanisia rasituksia, kuten taivutus, vääntö, jännitys ja puristus. Line posliinieristeet kestävät 80-160 kN nimelliskuormituksen.
Ympäristöön sopeutuvuuden kannalta posliinieristeiden on kestettävä monimutkaisia ja ankaria ulkoilmaolosuhteita pitkiä aikoja, mukaan lukien tuuli, lunta, sade, salama, ultraviolettisäteily ja teollisuussaaste. Niiden käyttölämpötila-alue on tyypillisesti -60 asteesta +80 asteeseen.
Posliinieristeiden materiaalien ja rakennesuunnittelun tulee täyttää nämä vaatimukset. Posliinikomponenteissa käytetään yleensä korkean -lujan alumiini-pohjaista posliinikoostumusta erinomaisten mekaanisten ominaisuuksien ja luotettavuuden varmistamiseksi. Saastumista-kestävät eristeet käyttävät usein avoimia-tyyppisiä vaihtelevia-kokoisia tai uritettuja vuorotellen Posliinikomponenttien ja metalliosien välisissä liimatuissa liitoksissa käytetään usein lieriömäistä hiekka-pinnoitettua rakennetta, jossa on erityisesti rakeistettua hiekkaa tarttumislujuuden ja mekaanisen lujuuden parantamiseksi. Metalliliittimissä, kuten laipoissa, käytetään lujia materiaaleja (esim. pallografiittivalurautaa) ja ne käsitellään korroosionesto{14}} (esim. kuumasinkitys).
Luotettavuuden varmistamiseksi jokaiselle tuotteelle on suoritettava iskutestaus, ultraäänitestaus ja neli{0}}taivutuskuormitustesti. Perinteisillä eristeiden testausmenetelmillä, kuten pienpallon purkausmenetelmällä, infrapunalämpökuvausmenetelmällä ja vuotovirran havaitsemismenetelmällä, on tiettyjä rajoituksia. Uusia tuhoamattomia testaustekniikoita, kuten tärinäakustista testausta, voidaan käyttää posliinieristeiden tarkastukseen.
